Mustaa, Punaista, Valkoista väritrilogia (Ted Dekker)
Kolme kirjaa muodostavat omalaatuisen trilogian, joiden tarina jatkuu suoraan edellisestä kirjasta. Jos luet ensimmäisen kirjan jää tarina ärsyttävästi kesken ja lopulta huomaat lukeneesi koko sarjan. Näin ainakin minulle kävi.
Ted Dekker luo trilogiassa kuvan kahdesta maailmasta, joiden välillä päähenkilö Thomas Hunter seilaa. Jos hän nukahtaa toisessa, hän herää toisessa. Aika ei kuitenkaan korreloi vaan vaihtoehtoisessa tulevaisuustodellisuudessa aikaa voi kulua huomattavastikin enemmän kuin nykymaailmassa. Dekker luo tarinaansa jännityksellisesti. Thomas saa unimaailmastaan tietoa, että Raison Strain virus tappaisi lähes koko maailman. Tarinan edetessä hän kasvaa tuntemattomuudesta maailman pelastajaksi. Unimaailmassa edetään teknologiattomassa maailmassa, jossa on puhuvia lepakoita ja monia mystisiä elementtejä. Thomasista kasvaa tässä todellisuudessa taitava sotapäällikkö. Vaikka fantasiamaailmassa kuvataankin paljon taisteluita, myös ripaus romantiikkaa on mukana. Nykyisyydessä taas ollaan keskellä maailman historian suurinta kriisiä, kun ennen kokematon terroriuhka saa suurvallat polvilleen. Vallantavoittelijoilla on vain yksi este, Thomas, joka tuntuu saavan tietoa jostain ja onnistuu aina selviytymään mitä ihmeellisimmällä tavalla mahdottomistakin tilanteista.
Kristillinen tematiikka on vahvasti mukana erityisesti kahdessa viimeisessä trilogian kirjassa liikuttaessa toisessa todellisuudessa. Hyvän ja pahan taistelu on oleellinen osa tarinan kokonaisuutta. Dekker ei kuitenkaan saarnaa, vaan upottaa kristillisyyden sujuvasti osaksi tarinaa. Dekker luo toisaalta jännityskertomusta ja toisena puolena on fantasiasatu. Äkkiseltään ajateltuna voisi ajatella, että tarinasta voisi tulla liian leikatun tuntuinen, kun nämä kaksi elementtiä yhdistetään. Dekker saa kuitenkin tarinan pysymään kasassa. Hän todella on hyvä tarinan ja juonen luoja ja pystyy pitämään eri juonenkäänteillä mielenkiintoa yllä. Dekkerin heikkoutena on kuitenkin henkilöhahmojen ohuus. Välillä lukiessa ajattelee voisiko ajoittainen henkilöhahmojen mielen avaaminen syventää lukukokemusta.
Kirjat ovat sopivan erikoisia eivätkä tavoitelleetkaan realistista kertomusta vaan muodostavat dekkarillisen fantasiatarinan. Jotain syvyyttä kuitenkin jäin kaipaamaan vielä kerrontaan.
Tähdet ***1/2